Internet tekee meistä lampaita
7 Kommenttia April 5th, 2010 Yleinen
Olen aiemmin kirjoittanut siitä miksi olen skeptinen ilmiötä kohtaan, jota nykyään kutsutaan sosiaaliseksi mediaksi. Tässä artikkelissa käsitelty aihe koskee hyvin tarkasti yhteisöllistä mediaa, mutta se sisältää samalla myös niin paljon muita internetin ja varsinkin internet-markkinoinnin osia, että ilmiötä on parempi käsitellä kokonaisuutena.
Olet varmaan huomannut kuinka usein työsi keskeytyy kun huomaat twitterissä tai facebookissa mielenkiintoisen linkin? Klikkaat linkkiä jonka kautta päädyt yhä uusille kiinnostaville sivustoille. YouTubessa haluat katsoa vielä yhden videon, Chatroulettessa klikkaat nextiä ihan vaan pari kertaa enää. jne.
Internet on rakennettu toisiinsa linkittyneiksi kokonaisuuksiksi, jotka kilpailevat mielenkiinnostasi. Kun klikkaat tässä blogikirjoituksessa ylläolevaa chatroulette-linkkiä päädyt juorut.comiin ja varmasti kiinnostut jostakin muusta artikkelista ja pian jo päädyt amerikkalaiselle viihdesivustolle ihailemaan vähäpukeisia julkkiksia. Tuttu kuvio eikö totta? Täsmälleen sama asia tapahtuu aivoissasi kun pelaat uhkapelejä. Klikkaat hedelmäpelin nappulaa, koska se palkitsee sinut yllättävillä kuvioilla. Kahden euron arvoinen palkinto ei juuri tuo tyydytystä, vaan ennalta arvaamattomien kombinaatioiden ilmestyminen ruudulle. Tuntematon kiihottaa. Edellä mainittu Chatroulette osoittaa kaikkein selvimmin tämän addiktion.
Miten tämä sitten tekee meistä netinkäyttäjistä tyhmiä lampaita?
Ihminen on rakennettu huomaamaan informaation keskeltä tärkeimmät asiat ja keskittymään vain näihin. Kun kävelet tien yli kaupungin keskustassa osaat kiinnittää huomiota tiellä ajaviin autoihin, etkä jää niiden alle. Jos sen sijaan kiinnität huomiosi ilmassa lentäviin perhosiin ja siihen kuinka aurinko heijastuu kauniisti ikkunoista, jäät auton alle ja kuolet. Tämä vaisto jonka ansiosta pystymme keskittymään oikeisiin asioihin on rakennettu niin syvälle meihin, ettei siihen tarvitse kiinnittää huomiota vaan se toimii itsestään.
Aivot voi kuitenkin opettaa toimimaan uudella tavalla. Näin tapahtuu, kun klikkailet päättömästi ympäriinsä sivulta toiselle ja vain skannailet verkkosivujen sisältöä. Tämän seurauksena keskittymiskykysi heikkenee, luovuutesi kärsii, Flow-tilaan pääseminen on vaikeaa, ja sinusta tulee yhä tyhmempi. Jos olet aktiivisesti käyttänyt netin verkostoitumispalveluita tai lukenut blogeja, huomaat varmasti että näin on jo osittain käynyt. Kirjojen lukeminen tuntuu työläältä ja lehtiartikkelien sanat eivät koskaan meinaa kohdata artikkelin päättävää pistettä. Tätä kutsutaan ameerikoissa nimityksellä Partial Continous Attention, Continous Partial Attention tai Constant Partial Stupidity.
Tiedostaminen on ensimmäinen askel parantumiseen
Jos tunnistat omassa elämässäsi edellä mainitut oireet, olet jo puolessa välissä kohti valaistumista. Voit opetella pois vanhoista pahoista tavoista. Seuraavan kerran kun sinut täyttää halu avata mielenkiintoinen linkki, vedä henkeä ja mieti onko se todella tarpeen juuri nyt vai voitko mielummin palata asiaan hoidettuasi keskeneräiset tehtävät ensin loppuun. Kun luet pitkää tekstiä, pakota itsesi lukemaan se loppuun vaikka kokisit sen kuinka pitkästyttäväksi tahansa. Opeta itsesi siis lukemaan uudelleen. Älä keskeytä elämääsi vastataksesi tekstiviestiin vaan vastaa viestiin vasta kun sille on aikaa. Laita Twitter ja Facebook pois työpäivän ajaksi tai opettele käyttämään niitä rajoitetusti. Hanki elämäsi takaisin, äläkä vain määi tyhmänä lampaana laitumella!
Aiheeseen liittyvää luettavaa:
7 Kommenttia
Netinkäytön vaikutus keskittymiseen on vakava kysymys, jota sosiaalisesta mediasta puhuttaessa ei pitäisi liian kevyesti sivuuttaa.
Tein pääsiäislomalla pienen ihmiskokeen – itselläni. Oli yllättävän miellyttävää ja rauhoittavaa pysyä muutama päivä melkein kokonaan pois verkosta. Uusia ajatuksiakin tuntui syntyvän.
Niinpä. Oon itse joskus huomannut, että kesken jonkun työhomman on kulunut monta tuntia lukiessa blogijuttuja.
Mutta jo pelkkä asian tiedostamien on auttanut ja nykyään kun päättää tehdä jotain, niin sen yleensä saa myös hoidettua pois alta ennenkuin antaa huomion kiinnittyä muihin asioihin. Myös liikunta voi auttaa
.
Tein pääsiäisenä saman huomion kuin Anja: Muutama päivä ilman nettiä rauhoittaa kummasti ja päässä liikahteli jotakin outoa, jonka sitten tunnistin uusiksi ajatuksiksi
Olin Lapissa hiihtämässä ja koska iPhone vaatii käytännössä 2 kättä, se on maastokäytössä hankala. Jätin sen kotiin ja otin tilalle laatikkoon jäänen vanhan (ikivanhan!) puhelimen. Yhteydenpito koiravahteihin onnistui kuitenkin mainiosti ja mikä parasta: En kokenut edes minkäänlaisia vierotusoireita.
On yleensä ottaen mielenkiintoista, miten “vanhat” ajanhallintaohjeet ovat alkaneet nousta taas arvoonsa, vaikka tässä välillä kovasti hehkutettiin moniajon autuutta. Montakohan tuhatta työtuntia silläkin kollektiivisella harhalla haaskattiin?
Sanoisin, että kirjoituksessasi on erittäin kiinnostava pointti, jonka olemassaoloa on vaikea kiistää. Kuitenkaan tuota ongelmaa ei kaikilla “moniajajilla” ole – osa kykenee säätelemään itseään aivan luonnostaan ja kiinnittämättä asiaan enempää huomiota.
Näkisinkin, että Outin kommentti tuossa alla on aiheellinen lähinnä ympäristöissä, joissa moniajo-opetusta saaneet ovat olleet jollain tapaa kykenemättömiä ottamaan vastaan tuon kyvyn tehostamiseen pyrkivää oppia tai ongelmat ovat olleet opetusohjelmassa itsessään. Uskon vakaasti, että kognitiiviset kyvyt ovat hyvinkin yksilöllisiä, opittuja kokonaisuuksia, joista mm. tämä moniajamisen tehokkuus riippuu. Jos kyvyt eivät tällaiseen toimintaan riitä, niin on toki parempi tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Jokaiselle löytyy varmasti omakohtaisesti paras toimintatapa.
Kalle: Varmasti löytyy ihmisiä jotka pystyvät keskittymään moniin asioihin samanaikaisesti. Esimerkiksi savanttien kyvyt painaa mieleensä käsittämättömän useita yksityiskohtia tietyistä asioista todistavat, että ihmisaivot pystyvät hienoihin asioihin.
Puhunkin lähinnä suurista massoista ja ns. “keskiarvoihmisestä”, jota ei ole olemassa, mutta jonka avulla voidaan käsittää suurinta osaa ihmisistä koskettavia asioita.
Tuossa mun kirjoituksessa myös yhdistyi ehkä vähän sekavasti kaksi asiaa, eli ihmisten kyky keskittyä moneen asiaan kerrallaan, sekä sisäänrakennettu taipumus kiinnostua ja jopa addiktoitua uusiin nopealla syötöllä tuleviin asioihin (Twitter, Facebook, Chatroulette, Uhkapelit).
Moniajosta / Multitaskingista vielä sen verran, että mun on välillä vaikea luennoilla keskittyä luennoijan puheeseen, mutta tuntuu, että tetriksen pelaaminen kännykällä samaan aikaan jopa nostaa keskittymistasoa.
Netissä näitä aivokiihokkeita vaan tuntuu olevan välillä aivan liikaa. Jostain luin, että aivot voivat pitää muistissa viisi samanaikaista tehtävää ja jos tästä mennään yli, niin osa rupeaa “katoamaan”. Koitan etsiä vielä lähteen tuolle.
Outi: Välillä pitää aina ottaa etäisyyttä työkaluihin, jotta muistaa minkä takia niitä alunperinkään piti käyttää
.
Täysin samoja havaintoja on tullut tehtyä. Pienenkin tehtävän tekemiseen saattaa kulua tunteja, kun vastaan tulee kaikkea muuta mielenkiintoista. Kyllähän asiassa on loppujen lopuksi eniten kyse itsensä johtamisesta ja mielensä hallitsemisesta. Se on usein vain aika hankalaa, kun nettiä tarvitsee lähes koko ajan töiden tekoon ja siellähän ne “pahat houkutukset” odottavat harhaanjohdettavia lampaita äärelleen.
Yksinkertaisin ratkaisu olisi toki sulkea kaikki häiriötekijät keskittymistä vaativien hommien ajaksi, mutta siinähän saattaisi vaikka missata jotain tärkeää…. Ja pah, ei se maailma sieltä mihinkään katoa, vaikka olisikin offline muutaman tunnin ajan. Kuten Anja ja Outi ylempänä jo totesivatkin, niin parhaat ideat tulevat yleensä ihan muualla kuin netin äärellä. Itselleni sauna toimii tällaisena ideahautomona
Jätä kommentti
2 Trackbackit ja Pingbacks
[...] This post was mentioned on Twitter by Sami Voutilainen, Teemu Pääkkönen. Teemu Pääkkönen said: Provosoiminen on taitolaji, sitä tällä varmaan haetaan; huomiota? RT @vousa: Internet tekee meistä lampaita http://ff.im/-iAf5G [...]
[...] pitää päästä, muu ei kiinnosta yrittäjää. Oli jopa kriittistä puhetta: aloin seurata Olli Kopakkalan blogia mikä piristi hypetyksen keskellä selvästi. Tuollaisiakin ihmisiä on, hän oli jo pitkin [...]