Sosiaalinen media on sarvikuonon hanurista
25 Kommenttia March 19th, 2010 sosiaalinen media
Sosiaalinen media on ollut viimeaikoina esillä vähän joka paikassa. Lehdissä,
televisiossa, radiossa ja tietenkin netissä haastatellaan jos jonkinlaisia sosiaalisen median asiantuntijoita. Nämä asiantuntijat jakavat sosiaalisen median ilosanomaa, ja
samalla yrittävät tietenkin brändätä itsestään aiheen asiantuntijoita.
Sosiaalisen median asiantuntijaksi tullakseen ei oikeastaan muuta tarvita kuin että toistelee termiä sosiaalinen media ja kertoo, että on hienoa, kuinka ihmiset voivat nyt ilmaista itseään verkossa ja kommunikoida keskenään.
Sosiaalinen media on sanana menettänyt sisältönsä
Itse alan olla vähitellen olla jo vähän täynnä koko sosiaalinen media -villitystä. Itse asiassahan koko sosiaalinen media on virheellinen termi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus suosittelee mieluummin käyttämään ilmausta yhteisöllinen media, koska sen merkitys on yksiselitteisempi. ”Sana sosiaalinen on niin monitulkintainen, että sitä käytettäessä käsitteen merkitys ei helposti avaudu.” Tässä tiivistetään mielestäni erittäin hyvin koko sosiaalisen median ongelmallisuus. Sen määritteleminen on käytännössä mahdotonta. Yleisesti ottaen sosiaalisen median sivustoiksi lasketaan yhteisöllisyyttä painottavat sivustot, kuten Facebook, Twitter ym. Sen lisäksi mukaan luetaan kuitenkin myös mm. blogit, medianjakosivustot ja kaikki muut sivut, joilla on minkäänlainen kommentointimahdollisuus. Periaatteessa sosiaalinen media sisältää siis n. 90% sivustoista, joilla käymme päivittäin. Ilmaus ei siis rajaa juuri mitään pois, ja on sen vuoksi täysin turha. Voitaisiin mieluummin ruveta puhumaan staattisista sivustoista silloin, kun verkkosivusto ei tarjoa kävijöille mahdollisuutta kommunikointiin tai muihin ihaniin interaktiivisuuden mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin.
Sosiaalisella medialla kusetetaan asiakkaita
Sosiaalisen median luukuttaminen kaikissa mahdollisissa tiedotusvälineissä on luonut aivan uudenlaiset markkinat yrityksille, jotka myyvät ilmaa tai sosiaalisen median koulutusta. Jokainen yritys haluaa olla nykyään Facebookissa, ja tämän vuoksi ne maksavat tuhansia euroja alan asiantuntijoille, jotka tekevät Facebookkiin fanisivun, jonka sokea simpanssikin osaisi luoda muutamassa minuutissa. Ärsyttää kovasti kun taas sadat yrittäjät menettävät uskonsa Internet-markkinointiin tämän vuoksi. Yksittäinen Facebook-sivu ei yllättäen tuonutkaan Penan Putkifirmalle asiakkaita, vaan lähinnä faniryhmään liittyy Riki Sorsan Veli tai Aku Ankka -nimisiä käyttäjiä. Onneksi kuitenkin kasvava kilpailu ajan myötä karsii ylihinnoittelun ja heikot toimijat pois alalta.
Sosiaalinen media tuhoaa oikean median
Sosiaalisen median on myös sanottu mullistavan koko tiedonvälityksen ja lisäävän tuoreen tiedon määrää, kun jokainen voi kirjoittaa omia ajatuksiaan verkkoon muiden ihailtavaksi. Aivan ihanaa. Jos olet ikinä käynyt Suomi24-palstalla, tiedät varmasti kuinka ihanaa on, kun kaikki ihmiset pääsevät julkisesti ilmaisemaan itseään koko maailmalle. Jos tällaisten ihmisten kirjoitukset ajavat vaikkapa The Economistin kaltaisen lehden vararikkoon, ihmiskunnan tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta. Siihen on ihan järkevä syy, että lehtiin kirjoittavat palkatut ammattilaiset, jotka käyttävät juttujen kirjoittamiseen aikaa päivistä jopa viikkoihin. Puoli viideltä aamuyöllä kirjoitetut jutut tuskin päätyvät mihinkään vakavasti otettaviin julkaisuihin, joissa toimittajille maksettaisiin palkkaa. Tästä päästäänkin ovelasti aasinsillalla seuraavaan syyhyn, miksi sosiaalinen media on sarvikuonon ahterista.
Sosiaalinen media on aikasyöppö
Sosiaalinen media ja varsinkin Facebook ovat todella aikaa vieviä ilmiöitä. En aikaisemmin juurikaan pelannut tietokoneella pelejä (mulla on Xboxi!). Nyt, Facebookin yleistyttyä, erilaisista yksinkertaisista ja addiktoivista peleistä on kuitenkin tullut täysin hyväksyttyjä ajankuluttamisen muotoja. Esimerkiksi Bejeweled Blitz -pelissä tarkoitus on käännellä timantteja siten, että samassa rivissä on kolme tai useampi timantti. Yksi peli kestää enimmillään minuutin ajan, jonka jälkeen pisteet nollautuvat ja peli alkaa alusta. Yleensä tällaisia pelejä jaksaa pelata muutaman minuutin, ja sen jälkeen homma rupeaa maistumaan puulta. Facebook kuitenkin näyttää reaaliaikaisesti kuinka monta pistettä kaverisi ovat saaneet samassa pelissä. Tämä aiheuttaa kilpailuvietin heräämisen sekä tekee pelaamisesta sallittua, kun kymmenen muutakin kaveria on kerran tuhlannut aikaa timanttien siirtelyyn, pisteistä päätellen kymmeniä tunteja viikossa.
Sosiaalinen media on luotu itserakkaille ihmisille
Vielä lopuksi on pakko miettiä, ketä varten sosiaalinen media on luotu. Sosiaalisen median sivustot on luotu narsisteille, ihmisille jotka rakastavat itseään ja toivovat, että sinäkin rakastaisit. Aikaisemmin nämä ihmiset kertoivat kahvipöydässä uusista vatsalihaksistaan, käsilaukuistaan, taidoistaan tai kellostaan. Aikaisemmin saatoit mennä kotiin ja olla rauhassa heidän oman loistavuutensa tuputtamiselta, mutta ei enää. Nykyään aina, kun avaat tietokoneesi, näet samat rasittavat geelinaamat hymyilemässä Facebookissa ja kertomassa mitä herkullista ja terveellistä papuhapankaalitofuluomuetanapataa heidän lautaseltaan tänään löytyy. Hyi.
Jos olet vakuuttunut ja haluat itsesi pois sosiaalisen median sivustoilta, niin helpoin tie ulos sosiaalisen median kirouksesta käy seuraavan sivuston läpi: SuicideMachine.org. Take the Red Pill.
Kirjoittajalla on Facebookissa 420 kaveria, Välilihapiirakka-fanisivu sekä Luomurinnat-yhteisö, jossa on 14 498 jäsentä.
Tämä kirjoitus on julkaistu myös Vaasan kauppatieteellisen tiedekunnan Wykyzine-lehdessä.
25 Kommenttia
Tämä ei olisi voinut sopivammin osua tähän päivään, sillä juuri tänään keskusteltiin siitä, kuinka suuri kirosana sosiaalisesta mediasta ja sen luukuttamisesta on tullut.
Tällä hetkellä tuntuu olevan sellainen tilanne, että sosiaalisesta median kautta kusetetaan asiakkaita todella härskisti. Myydään vain ideologiaa hienosta ilmiöstä, mitä kaikkien tulisi käyttää hyväksi.
Totta. Vaikuttaa myös siltä, että Sosiaalisesta mediasta on tullut äkkiä jopa paljon suurempi kusetus, kuin mitä Web 2.0 aikanaan oli.
Multakin on jotkut asiakkaat kyselleet, voisinko tehdä heille Facebook-markkinointia. Siis ihmiset, jotka eivät edes itse ole Facebookissa.
Oon yleensä sanonut, että kannattaa mielummin pistää rahat Adwordsiin, kuin perustaa fanisivuja maansiirtofirmalle
.
Tässä on otettu sosiaalinen media terminä varsin itsekäästi. Tottakai me osataan tää homma, me ollaan kavettu tähän alusta asti. Todella moni historiallinen yritys sen sijaan viestii pelkän sähköpostin voimalla ja vastustaa verkostoitumista. Tästä syystä sosiaalisen median konsultit vetää välistä. Ei ole kysymys mistään rakettifysiikasta vaan pelkästään siitä, että asiat voi hoitaa helpomminkin: luolamiesten seinämaalauksista kommentteihin sun ja mun sossumedia-seinällä, oli se sitten wiki tai mese tai ihan joku muu innovatiivinen apsi.
Firmoissa sosiaalisesta mediasta on hyötyä silloin kun se toimii yhteistyössä kohderyhmänsä kanssa: kuuntelee ja visioi palautteesta. Sillä on myös iso osa sisäisessä viestinnässä, eikä siinä ole kiiltokuvanaaman kanssa mitään tekemistä.
Niinkin iso taho kuin Helsingin Sanomat mokailee sosiaalisessa mediassa. Kulttuuriuutisiin toimitetaan peliuutisia, joiden kommentit kritisoi pelkästään uutisen piilomarkkinointia ja ala-arvosta journalismia. Ne kun mainosti läpinäkyvästi pelkkää pelifirman tuotetta. Tää kaikki jää Twitteriin, Facebokkiin ja foorumeihin ja alentaa koko julkaisun arvoa. Kyllä joku tässä ansaitsee tonninsa vääntämällä rautalangasta somen tärkeyttä.
Myynninedistämisen välineenä sosiaalisen median käyttö ei varmastikaan ole se tähtiratkaisu, koska siihen on oikeastikin tehokkaita keinoja. Sen sijaan bränditietoisuuden lisäämisen, brändi-imagon ja asenteiden muuttamisen, kokeilun aikaansaamisen tai asiakkuusmarkkinoinnin kannalta sosiaalisen median hyödyntäminen on varteenotettava vaihtoehto.
Suunnitelmallisuus tässäkin on a ja o, kuten markkinoinnissa yleensäkin. Jos ei tiedetä miksi markkinoidaan ja miten sitä mitataan, on “putki-penan facebook” sivut aivan hyödyttömät.
Osuvasti kirjoitettu.
Sosiaalisella medialla voi hyvinkin olla merkittävä vaikutus yrityksen ja kuluttajan välisessä kommunikaatiossa. Silti hypetyksen määrä on aivan liian suurta. Pahimmiksi profeetoiksi näen itse sellaiset toimijat, jotka ovat keskittyneet julistautumaan erityisesti tai pelkästään sosiaalisen median asiantuntijoiksi. Nämä samat tahot uhoavat muiden viestintärakenteiden ja medioiden kuolemaa, provokaatiomielessä tietty.
Jos yritys haluaa osallistua ja harjoittaa näkyvyyttä esim. FB:ssä on se vain pieni osa mediamiksiä.
Lisää kriittistä somepostia kiitos!
Jokainen sosiaalisia medioita käyttänyt valveutunut nettailija voisi sanoa itseään sosiaalisen median asiantuntijaksi. Minäkin voisin mennä nostamaan isoa palkkaa Facebookin tai Twitterin ominaisuuksista kertomalla ja tietenkin vielä siihen päälle kertoisin kuin paljon yritykset hyötyvät tästä näkyvyydestä. Eihän tuommoinen olisi ollenkaan ongelma, joten ihmettelen suuresti mikä tekee näistä asiantuntijoista niin asiantuntijoita – vain se, että he osaavat puhua ja ovat käyttäneet palvelua?
Olen kuitenkin sitä mieltä, että näillä erilaisilla sosiaalisilla medioilla saa hyvää julkisuutta aikaiseksi jos niihin tutustuu huolella ennen niiden käyttöönottoa. Firman blogit ja fanisivut tuovat hyvää ja ajanmukaista kuvaa firmasta. Audilla oli todella hieno kampanja millä he saivat 40k+ fanittajaa. Nämä fanittajat tosin eivät ole ostajia, mutta kilpailu oli hyvä tapa tuoda itseään esille. Taisivat normivaltamediatkin huomioida tämän.
Facebook ja kaikki blogini vievät aivan liikaa omaa aikaani, joten olen viime aikoina ollut liian kiinni koneella. Pitää aina käydä tarkastamassa uusimmat Facebook- ja foorumiviestit, ja pitäisi olla kirjoittamassa arvosteluja ja harrastuskokemuksia koko ajan. Jos ei tätä tee niin tulee huono omatunto kolkuttamaan.
Sosiaalista mediaa ei mielestäni ole luotu itserakkaita varten vaan avustamaan yhteydenpitoa ja tiedon välittämistä. Alunperin taisin aloittaa sosiaalisen verkkoelämäni irkkamaalla ja siitä sitten IRC-Galleriaan (silloin kun IRC-Galleria oli vain irkkailijoille ::smoke). Myöhemmin vuosien päästä Facebookiin ja tuhosin tuon teinigalleriatunnuksen. Nykyään minulla on muutamia blogeja ja tunnus Facebookissa sekä muutamalla foorumilla. En kirjoittele statuspäivityksiä aktiivisesti vaan lähinnä seuraan muiden päivityksiä sekä ryhmien toimintaa.
Tokihan sosiaalinen media on hyvä tapa kusettaa firmoja, mutta jos ei firman päättäjät ole ottaneet selkoa netin mahdollisuuksista ja siitä miten niitä tulisi oikein käyttää niin sietävät tullakkin kusetetuiksi. Kyllä minä mieluusti käärisin muutaman huntin Facebook-fanisivun tekemisestä.
bloggari: Miten hesari mokasi sosiaalisessa mediassa? Eivätkö he vain käyttäytyneet ihan perinteiseen tapaan hyviä journalistisia sääntöjä vastaan. Tästä tietenkin kirjoitellaan joka paikassa ja hyvä niin.
Marko: Kuinka moni Facebookissa fanisivulla mainostava yritys oikeasti suunnittelee ja mittaa kampanjaansa? Suurin osahan ei mittaa edes mistä verkkosivuston kävijät tulevat.
Ari: Tuo kaikki hypetys juuri ärsyttääkin. Hyvä esimerkki on vaikka Twitter josta on kirjoitettu aivan järkyttävä määrä uutisia, vaikka todellisuudessa sitä ei suomessa ole käyttänyt koskaan juuri kukaan.
Timppa: Osallistuin itsekin Audin kisaan, mutta tein sen minuutissa enkä ole sen jälkeen nähnyt yhtään Audin tekemää tilapäivitystä. Se ei siis luonut syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta tai tehnyt Audista mitenkään henkilökohtaista. Hyvä lehtimainos tai tv-mainos olisi varmasti herättänyt enemmän tunteita. On ihan totta, että lehdet varmasti huomioivat hyvät Facebook-kampanjat ja uskonkin, että näiden lehtijuttujen avulla saadaan jopa enemmän huomiota kuin itse kampanjalla. Laskeppa vaikka Ikean Facebook täggäys-kampanjalla saavutettu näkyvyys Facebookissa ja sitten lehtien kirjoittelun aiheuttama näkyvyys.
Ja siis ongelma firmojen kusettamisessa tulee siitä, että niin monet yritykset saavat facebookista tehottoman kuvan, jos fb-markkinointia ei tehdä oikein. Tämän jälkeen kukaan ei halua enää ostaa sitä edes suunnitelmallisesti tehtynä. Adwordsiä on myyty ylikalliilla klikkihinnoittelulla ja tämän vuoksi monet yrittäjät yhdistävät sen hakemistokusetuksiin.
Jonkin verran on tullut Facebookin kanssa “leikittyä”, mutta yhtään maksullista kampanjaa en ole sen kautta tehnyt. Olis kiva nähdä dataa, että mikä on ROI:n suhde Facebookin ja Adwordsin välillä. Onhan se totta, että Facebookissa voi kohdentaa ikään ja sukupuoleen, mutta periaattessa avainsanojen valinnassa tehdään myös melko hyvin samoja rajauksia. Adwordsin, etenkin SERP:n suhteen, ei niinkään kumppaniverkoston mainosten suhteen tilanne on siinä mielessä parempi, että kun mainos vastaa hakua, se näytetään vastaanottavaiselle potentiaaliselle asiakkaalle. Ja se on siis se mikä mua on mietityttänyt, kuinka moni on vastaanottavainen mainosten suhteen käydessään tsekkaamassa kavereiden uudet kuvat ja tilapäivitykset, itse en ainakaan ole saanut kertaakaan mitään irti Facebookin mainoksista.
Ei ole siis kamppiskokemusta sieltä maksullisista mainoksista ja muutenkin kokemukset Facebookista on sellaisia, että jos käytössä olis tonni nettimainostamiseen niin laittaisin siitä korkeintaa 10% Facebookiin ja senkin vaan mittausmielessä. Mutta olisi kiva kuulla jos joku oikeasti tekee tuottavaa Facebook-markkinointia, enkä tarkoita tuottavalla suurta fanien määrää vaan sitä, että Facebookin kautta tulevien kontaktien hankinnat oikeasti tuottaa rahaa edes sen verran, että omalle työlle voi laskea vaikka 15 euron tuntihinnan.
Kuinka paljon itse vietätte aikaa Facebookin ryhmissä ja fanisivuilla jos jätetään laskuista tuttujen tekemät sivut?
En näemmä olekaan ainoa, jonka mielestä sosiaalista mediasta nykyisellään saisi jatko-osan maineikkaalle elokuvalle Puhallus. Hupaisin viime aikoina tapahtunut juttu on, että sain kutsun jonkinnäköiseen yrittäjien “opintopiiriin” jossa saisi ohjausta sosiaalisen median käytöstä markkinoinnin apuna. Pääguru näytti mennäviikolla kyselevän Twitterissä asioita, jotka minun äitinikin hoksaisi jos vain ehtisi työväenopiston kielikursseiltaan hankkia Twitter-tilin itselleen. Totesin, että ehkä tiedän jo sen minkä kyseinen gurukin ja käyttäisin aikani paremmin opettelemalla jotakin oikeasti uutta. Näemmä some-asiantuntijuuteen riittää jos on tili Facebookissa ja Twitterissä. Tämä ei tosin koske minua, koska en olen julkisesti kirjoittanutkin että “en ole someyrittäjä, olen vain yrittäjä joka opettelee käyttämään somea markkinoinnin ja verkostoitumisen apuna”
Omalla ns. fanisivulla ei kyllä potentiaalisia asiakkaita mahdottomasti ole, paljon on muita yrittäjiä, joiden fanisivun faniksi olen mennyt itse vastavuoroisuuden nimissä. Ehkä tuollainen verkostoituminen kuitenkin on sinällään arvokasta, koska tärkeintä on ilmeisesti vain näkyä papuhapankaalitofuluomuetanapataresepteineen 
Janne: Facebook ei omien kokemusten kautta ole kovin hyvä suoran myynnin tekemiseen. Tietty jotkut hyvin tuottavat deittijutut ym. voi olla hyviä rahantienauskeinoja Facebookissakin. Facebookissa kannattaa mun mielestä mainostaa mielummin juuri omaa fanisivua ja sitä kauttaa sitoa kohderyhmää omaan brändiin.
Facebookin maksullisten mainosten ja Adwordsin suurin ero on siinä, että Adwords-mainonta on pull-markkinointia ja facebook push-markkinointia. Eli Adwordsillä täytetään valmista kysyntää ja Facebookilla yritetään luoda uutta kysyntää. Näin karkeasti.
Facebookillakin kyllä voi siis tehdä ihan hyvää ROI:ta, mutta onko kukaan suomalainen oikeasti tienannut twitterin avulla yhtään mitään?
Outi: Itsekin oon ollut parissa tilaisuudessa, joissa luennoija kertoo sosiaalisen median ihanuuksista, twitterin monipuolisesta käytöstä markkinoinnissa ym. vaikka ei edes omista tiliä kyseiselle saitille. Eli siis sekään ei ole vaatimuksena
.
Verkostoitumiseen sosiaalinen media on ihan kiva vaihtoehto, koska someen kuuluu aika selkeästi toisten selkien rapsuttelu vastalahjan toivossa, eikös?
Kiitos mielenkiintoisesta tuuletuksesta!
Itselleni suurin hyöty sosiaalisesta mediasta on ollut verkostoituminen. Yksityisyrittäjänä kahvitaukoseuraa löytyy Facebookista, kun työpaikalla olo käy välillä yksinäiseksi – enkä tarkoita pelkästään kuumaan päiväkahviseuraan.
Itse muuten kirjoitin samasta aiheesta aiemmin, mutta hieman maltillisemmin
http://www.sisaltomarkkinointi.fi/2010/02/12/voiko-sosiaalista-mediaa-hyodyntaa-jalat-maassa/
SoMe, siis se sarvikuonon hanuri kiinnostaa käsittämättömän useaa toimijaa mutta valitettavan vähän yrittäjiä.
Yritysmaailman ongelma on iäisyydet ollut se että kun pitäisi olla aidossa vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa (ennen-aikana-jälkeen), ollaan melko kädettömiä tai artikkelisi kieli-ilmaisun mukaan perättömiä.
Eihän tyhmä ole joka tarjoaa vaan se joka maksaa. Jos olet aidosti kiinnostunut SoMesta, tuskin ostat sikaa säkissä.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä että tuotteistaminen ja hinnoittelu on vielä täysin hanurista, koska sitä ei juuri ole. Ei kassavirtaansa ajatteleva yrittäjä jaksa etsiä näin epäselviä palveluja näin epäselvillä lupauksilla.
Jos joku kuvittelee että vain Facebook sivusto tekee autuaaksi, toivotan hänelle onnea. Wincapita 2.0:kin on tulossa….
Kirjoituksesi oli raikas tuulahdus talvisäässä. Siksi SoMe verkoston avulla sitä oli pakko kommentoida. Narsistisoptimistisin terveisin twitter.com/ajatusvesa
Loistava blogaus. Nimitän itseäni ehkä sitten jo vähän tylsästi sosiaalisen median asiantuntijaksi. Olen kehittänyt mm. Facebook- ja Twitter-sovelluksia yli kahden vuoden ajan, ja luulen tietäväni nipun keinoja joilla käyttäjät saa aktivoitua toimimaan palveluissa. Painottuen tietenkin teknisiin ratkaisuihin, eikä lorem ipsumin puhumiseen.
Yksi kohta kirjoituksessa pisti erityisesti ärsyttämään:
“Jokainen yritys haluaa olla nykyään Facebookissa, ja tämän vuoksi ne maksavat tuhansia euroja alan asiantuntijoille, jotka tekevät Facebookkiin fanisivun, jonka sokea simpanssikin osaisi luoda muutamassa minuutissa. ”
Samalla tavalla voisit sanoa, että sokea simpanssikin osaa luoda omat kotisivunsa ilmaiseksi muutamassa minuutissa. Menee vain Google Sitesiin tai Wordpress.comiin ja alkaa tekemään. Miksei näin sitten tehdä? Koska kotisivut (ja aivan samoin hyvät Facebook-fanisivut) ovat muutakin kuin sokean simpanssin muutamassa minuutissa tekemät. Graafinen ilme ja teknistä työtä vaativat toteutukset kuten kilpailut ja vaikka verkkokauppa ei ihan niin vain nouse pystyyn.
Fanisivuille pätee samat säännöt kuin normaaleille kotisivuillekin. Niitä tulee päivittää, julkaista tiedotteita, ja niin eteenpäin. Harmittavan usein vain “sosiaalisen median hihhulit” myyvät ainoastaan fanisivut ja jättävät työn puoliväliin. Tai toinen vaihtoehto on, että asiakas ei halua maksaa “turhaan” ylläpitokoulutuksesta/konsultoinnista. Näin fanisivu jää helposti tyhjäksi, ja saa yrityksen näyttämään kuolleelta. Onko tämä asiakkaan vai toteuttajan vika? Tähän voisi lainata Katri Lietsalan tweettiä: “Asiakas ostaa auton, eikä maksa kuljettajasta. Onko liikkeen vika, jos asiakas kolaroi?”
http://twitter.com/katrilietsala/status/10819566526
Janne: Some toimiikin hyvin verkostoitumiseen ja jopa itsensä brändäämiseen. Kai se toimii myös siihen kuuman päiväkahviseuran hankkimiseen, ainakin FB:stä löytyy moisia sovelluksia pilvin pimein
.
Ajatusvesa: Mistä yrittäjä saisi tietoa miten näkyä Somessa? Siis ostamatta sikaa säkissä / palkkaamatta konsulttia tietämättä tarkemmin asiasta. Pitäisikö olla joku sosiaalisen median konsulttien ostamisessa auttava konsultti?
Arto: Olen ollut mukana toteuttamassa ja kehittämässä toistasataa verkkosivustoa joihin lukeutuu mukaan parikymmentä verkkokauppaa ja minuakin hermostuttaa, jos joku väittää verkkosivujen tekemisen olevan helppoa ja nopeaa hommaa (varsinkin kun yleensä tämän jälkeen niitä pyydetään ilmaiseksi..). Pointtinani oli, kuten itsekin tekstissä huomautit:
“Harmittavan usein vain “sosiaalisen median hihhulit” myyvät ainoastaan fanisivut ja jättävät työn puoliväliin. Tai toinen vaihtoehto on, että asiakas ei halua maksaa “turhaan” ylläpitokoulutuksesta/konsultoinnista.”
Tässähän se ongelma onkin, kun myydään keskeneräistä tuotetta, josta ei ole oikeaa hyötyä asiakkaalle, se pilaa koko alan mainetta. Suurin osa yritysten Facebook-sivuista on kuitenkin tehty kaavalla: Laitetaan logo ja yrityksen tiedot sivuille, ja sitten kutsututaan kaverit faneiksi. Eikös?
Ja tuohon lainaukseen: “Asiakas ostaa auton, eikä maksa kuljettajasta. Onko liikkeen vika, jos asiakas kolaroi?” Automyyjillä on velvollisuus tarkistaa, että ostajalla on ajolupa, muuten se taitaa olla automyyjän vastuulla
.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Olen tätä samaa asiaa pohtinut niin paljon että alkaa tulla jo kummastakin päästä ulos. Olen törmännyt asiakkaisiin jotka vain haluavat ne sosiaaliset nappulat sinne sivun alareunaan ihan siitä syystä että kun muillakin on. Kohderyhmä ja tuotteet ja koko business voi olla kuitenkin sellainen etten itse vain löydä mitään syytä miksi pitäisi, eikä asiakaskaan ole missän vaiheessa kysynyt itseltään sitä tärkeintä kysymystä että “miksi?”. Tässä kohtaa on mielestäni taas sellainen “Make it or break it” meininki. On oikeasti mietittävä onko tästä meille oikeasti hyötyä, onko resursseja uhrata henkilö ylläpitämään näitä juttuja jne. Ja mitä helvettiä me siellä facebookissa edes kerrotaan? Jos mitään ei tule mieleen niin ehkä kannattaa jättää väliin.
On väistämätöntä että pitkän nousun ja suuren suosion jälkeen tulee ähky. On ollut coolia inhota microsoftia jne. ja nyt facebookkia. Itselläni tämä ähky on tullut jo kauan aikaa sitten vaikka pitäisi olla duunin puolesta perillä asioista ja innoissaan virittelemässä kaikenlaisia facebook/twitter/yms accountteja jotta osaisi asiakkaalle sitten kertoa.
Jarno: Mä oon ihan suoraan sanonut joillekkin asiakkaille, että hei tästä ei oo teille yhtään mitään hyötyä, pistäkää rahat johonkin muuhun.
Joillekin Sosiaalinen media on ihan oikea paikka. Me ollaan saatu ihan hyvää huomiota aikaan Superkaupan Facebook-sivulla: http://www.facebook.com/superkauppa
Eli aivan kuten sanoit, jokaisen pitäisi miettiä onko Facebookkiin ja Twitteriin liittyminen siihen kulutetun ajan arvoista. Meillä Superkaupan kanssa homma menee omalla painollaan, kun ollaan muutenkin henkilökohtaisesti aktiivisia kyseisissä palveluissa
Microsofthan on nykyään jo aika passé ja nykyään pitäisi inhota jo Googlea
. Facebook ja Twitter on vielä hypen huipulla, sen vuoksi tää varmaan herättääkin niin paljon keskustelua.
Mahtava kirjoitus! Tekstissä on monta provosoivaa kulmaa (otsikosta voi päätellä tekstilajin), josta tekee mieli ottaa kiinni, ja otankin.
Se, että moitit sosiaalisen median käsitettä, saa kummallisen sävyn lihavoimasi lauseen myötä: “Periaatteessa sosiaalinen media sisältää siis n. 90% sivustoista, joilla käymme päivittäin.” Eli väität, että sosiaalinen media on itse asiassa mullistanut koko netin, jos kerta jo 90% (!!) sivustoista mielestäsi kuuluu siihen. Samalla jätät toki kertomatta, mistä tämä luku on peräisin – tuskin mistään. MUTTA jos luku pitäisi yleisesti paikkansa, niin sosiaalisella medialla on vielä suurempi merkitys kuin mitä olen tähän asti luullut. Luot siis itse sitä hypeä, mitä yrität vastustaa.
On tietysti täysin totta, että sosiaalinen media on netin nykyinen kehitysvaihe. Siksi on ymmärrettävää ja järkevää, että yritykset ja muut organisaatiot ottavat sitä käyttöönsä laajasti. Eikä kyse ole vain konsulttien rahasammosta, vaan isossa mittakavaasssa kyse on Suomen (tieto-)yhteiskuntakehityksestä. Suomihan on jäänyt siinä jo Hondurasin ja Mongolian kanssa samalle tasolle. Pidemmässä ajallisessa perspektiivissä kyse on Suomen kilpailukyvyn ja tuottavuuden kasvusta, kts. esim. http://harto.wordpress.com/2010/01/15/innovaatiojuna-meni-jo-suomi-jai-laiturille/
Minäkin sanon olevani sosiaalisen median asiantuntija (se koira älähtää jne.). Arto Liukkosen autokauppavertaus on mielestäni mainio: on eri asia myydä auto kuin opettaa ajamaan sillä. Sama vertaus tuo mainiosti esiin sen, mistä sosiaalisessa mediassa on määritelmänsä (*) mukaan kyse: se EI OLE AUTO, vaan autolla AJAMISTA. Facebook, Twitter, jne. ovat niitä autoja.
* Sosiaalisen media määritelmiä (blogissani): http://harto.wordpress.com/2009/07/27/sosiaalisen-median-maaritelmia/
Kielikellon suositus käyttää “yhteisöllinen media” -käsitettä on muuten lähes yhtä jälkeenjäänyt kuin jos ehdottaisimme uutta käsitettä “auton” tilalle.
Mitä itserakkaisiin ihmisiin tulee, niin kirjoituksesi (90%:n väitteesi) mukaan valtaosa ihmisistä on sellaisia, kun kerta käyttävät sosiaalisen median palveluita. Oikeasti n. 1% some-palveluiden käyttäjistä kuuluu niihin hyperaktiivisiin, joita voisi huonosti argumentoiden väittää itserakkaiksi (todellisuudessa käyttäjillä on lukuisia erilaisia motiiveja). Suosittelen lukemaan perusteita sosiaalisen median käyttäjistä esim. http://www.slideshare.net/hponka/sosiaalisen-median-perusteet-palvelut-ja-kyttjt-2506890
Näin aluks on pakko myöntää, että aika paljon tuohon facebookkiin kyllä itsellä uppoaa. Eka tarkistaa etusivun, avaa kaikki kuvat uusiin välilehtiin ja tarkistaa paikalla olevat tyypit. Ei siinä mitään jos tämä olis sellanen “kerran, pari kertaa päivässä”. Voin muuten sanoa. Ei ole! Jokainen voi rehellisesti itseltään vaivihkaan kysyä kuinka monta minuttia kuluu siihen väliin kun tulee kämpille ja facebook on auki. Ei monta! Facebook on perkeleen addiktoiva ja siellä voi seilata tunkikausia jonkun “kaverin” Thaimaan-reissu kuvia. Tämä “kaveri” on joku joka oli kanssani samalla ala-asteella ja tuskin tietäisin vaikka olisi nyt naimisissa, jollai facesssa olisi siittä mainintaa, eli turha varmaan odottaa kutsua. Todellisuus on se, että facebook on aloittanut jostain ja nykyään on jotain ihan muuta. Yllättävän usein on muutoksia tehty, joita jotku muutoksen vastaiset ihmiset yrittävät välttää epätoivoissaan, liittymällä johonkin “Facebook will bring back previous if million people join this group”. Mielestäni, ja tämä on sitten vain mun mielipide, on se että facebook on nykyään loistava työkalu kaiken näköiseen sosialisointiin, chattäilyyn (silloin kun chatti toimii), turhien kuvien jakamiseen ja tapahtumien järjestämiseen. Työkalu, kuten neulakin jolla voi ommella tai muuten vaan saada sormet verille. Ongelma onkin siinä miten sitä käyttää. Itse olen varmaan ihan hyvä esimerkki siittä miten facebookin avulla olen sortanut sataa tärkeää sanaa ja lietsonut inflaatiota niiden merkityksissä. Aaa, taas yks kaveripyyntö. Joku tyyppi koulun lapinreissulta joka istui bussin toisessa päässä ja ainoat sanat jotka vaihdettiin oli siinä ekan illan tutusmisleikissä. >Hyväksy<. Näin ajautuu tilanteeseen jonka tuloksena 700 "kaveria". Tiedätte tilanteen. Sehän olisi poliittisesti huono peliliike olla hyväksymättä jotakin. Facebook aiheuttaa järjetöntä inflaatiota asioissa, joilla oli ennen jotenkin suurempi merkitys, mutta nykyään se on vain niin helppoa kutsua porukkaa vaikka synttäreille. Jatkoilla Fontaanassa sitten joku random heppu kysyy: "Miten meni synttärit?". "Aa, ihan hyvin kait, niin ja sun nimi oli?". Asiat muuttuu henkilökohtaisista, sosiaalisiksi. Hyvässa ja pahassa, mutta tsiisus sitä päivää kun kutsut jonkun kaverin häihin tulee facebookin eventtiin, niin kaivan kyllä tämän postin esiin ja huudan: "Mää varoitin! Tähänkö maailma on tullut". Saisin varmaan erektion, kun vielä saisin samanlaisen kutsun kuin lukioaikoinaan postilaatikkoon tipahti. Se oli 2 lukiokaverin vääntämä kutsukirje "Viini ja juusto iltaan" joka oli kirjekuoressa, sinetöity steariinillä ja sisältö oli kaunokirjoitettu. Varmaan oli hajuvettäkin roiskittu päälle. En muista.
Omissa käsissä on kuitenkin aika paljon mitä sieltä facebookista omalle näytölle heijastuu. Porukkaa saa "piiloitettua", niin ei narsistisia käsilaukkujuttuja pukkaa. "Kavereita" voi poistaa, eikä ne varmaan sitä huomaa. Minä ainakin toivon niin. Yksityisyyttä voi säätää. Omalla pienellä tavalla ihailen niitä jotka on pitkän aikaa käyttäjänä olleet, eikä heistä ole kuin 2 profiilikuvaa. Joko he ovat blokanneet mut täysin, tai sitten ovat välttyneet tageiltä ihmeen kaupalla. 99% varmuudella tuo ensinmäinen vaihtoehto.
Se mikä facessa on hyvää, on oikeat nimet. Enään ei voi aukoa päätä joillekkin "Hitler4ever" kanavan jäsenille koska sen pitäisi tehdä oikealla nimellä. Siinähän lähtis vaikka henki, ottaen huomioon nimen. Ja kaiken lisäks harva olis niin tyhmä että olis jossain moisessa ryhmässä. Galleriassa asia onkin sitten vähän eri.
Mitä tulee markkinointiin, niin sehän on loistava idea, että yritystään voi mainostaa facessa ja vieläpä hyvin tarkasti valita kohderyhmän. Mutta eihän se toimi ollenkaan jos yrityksellä on muuten nettihommat paskat tai muuten vain ei ole. Esim. kunnollisia nettisivuja. Itse klikkasin kerran jotain mielenkiintoista kuvaa facen oikeassa laidassa. Siinä oli pieni ukkeli jolla oli maski kasvoilla ja verinen moottorisaha kädessä. Kiinnostuin heti. Klikkasin ja ohjauduin mahtavalle nettisivulle jossa oli ihan mielettömiä t-paitoja puoleen hintaan. Ne oli varmaan määrittänyt, että mainos näkyy nuorille ja psykopaateille. Tästä syystä mulle ei varmaan nuo Penan Putkiremontti -mainokset ihan ponnahda pintaan.
Mainoksia ei nyt juuri paljon kuitenkaan ole, eikä ne millään tavalla häiritse. Se, että joku ottaa 1000 euroa yritykseltä, siittä et hän lisää yrityksen facebookkiin, pitäis antaa joku Nobelin Nerous-palkinto. Minäkin ottaisin sen tonnin. Sinäkin ottaisit.
Hmmh. En näe ristiriitaa sen välillä, että moitin sosiaalisen median-käsitettä turhaksi ja vääräksi termiksi ja samalla sanon, että sosiaalisen median nykyisen määritelmän alle kuuluu 90% nettisivuista. Tämä lähinnä todistaa väittämäni oikeaksi ja sanan käytön täysin turhaksi. Luku perustuu siihen, että jos jokainen sivusto jolla on kommentointimahdollisuus on sosiaalista mediaa, niin näitä sivustoja on varmasti tällä hetkellä ainakin 90% (poislukien pokesaitit). Tätä ei millään voi osoittaa oikeaksi, mutta lähdeppä etsimään sivustoa jolla ei ole interaktiivisia ominaisuuksia, niin huomaat että väite on varsin todenperäinen.
Suomen tietoyhteiskuntakehitys on riippuvainen siitä, että ollaanko me kaikki twitterissä? Eiköhän se tietoyhteiskuntakehitys lähde koulutuksen ja start-uppien tukemisesta.
Mun on hyvin vaikea löytää sitä sosiaalisen median substanssia ja eroa tavalliseen interaktiiviseen verkkosivustoon. Lähinnä se tuntuu olevan vain muotisana jolla myydään vanhoja tuotteita.
Ainiin, missä sun lähde on sille, että vain 1% kuuluu näihin hyperaktiivisiin? Tuosta esityksessä esitetystä linkistä löytyi vain vuonna 2007 (käytännössä siis vanhentun) tehty tutkimus, joka ei anna mitään tuollaisia lukuja.
Sosiaalisen median kritisoiminen käsitteenä on yhtä hyödyllistä kuin minkä tahansa vakiintuneen käsitteen kritisoiminen.
90% on täysin liioiteltu luku. Se voi päteä sosiaalisen median aktiivikäyttäjiin (epäilen sitäkin), ja sen luomasta harhasta varmaan johtuu väitteesikin, mutta yksikään näkemäni tutkimus ei pääse lähellekään sitä. Katso esim. http://www.tnsglobal.com/news/news-6A7B1D614B284E20B26AA3A75601275B.aspx
Et näköjään lukenut blogikirjoitustani tietoyhteiskuntakehitykseen liittyen. En väittänyt siinä mitään Twitteristä. Niin kauaa kuin liikutaan yksittäisten palveluiden tasolla, missataan koko jutun juoni. Jos haluat blogikirjoitustani pitemmän version asiasta, niin kts. http://www.eva.fi/files/2573_nykyaikaa_etsimassa.pdf
“1%:n sääntö” on syntynyt monien palvelujen käyttäjistä tehtyjen analyysien summana. Esim. http://www.feld.com/wp/archives/2006/08/the-80-19-1-rule.html ja http://calacanis.com/2006/09/05/the-three-cs-or-the-1-19-and-80-of-social-media-one-more/
Jokainen some-palvelun ylläpitäjä voi tehdä saman analyysin omasta datastaan. Oma kokemukseni on, että olipa kyse mistä tahansa porukasta, niin n. 10-20% on aktiivisia osallistujia ja heistä erottuu se aktiivisin 1%. Nämä luvut pätevät siis vapaaseen sisällön luomiseen some-palveluissa, eivät esim. ohjattuun toimintaan verkkokursseilla, joissa jokaiselta edellytetään aktiivisuutta.
Mutta käsitteen kritisoimisen kritisoiminen on fiksua?
90% oli heitto joka ei perustu mihinkään muuhun kuin väärin määriteltyyn termiin ja siihen, että esim. viimeisen viikon aikana en oo nähnyt nettipankin lisäksi yhtään saittia mihin en voisi itse jotenkin tuottaa sisältöä.
Oon kyllä lukenut kyseisen artikkelin parikin kertaa.
1% sääntö pätee ilmeisesti Digg-palveluun, mutta ei kyllä esim. Facebookkiin. Eikä noi lähteetkään kovin vakuuttavilta vaikuta. Olisi kiva kuulla lisää tuosta teoriasta, mutta nuo linkit eivät kauheasti tarjoa mitään muuta kuin henkilökohtaisia mielipiteitä.
Sosiaalisen median kritisoiminen taitaa olla nykyään varmin tapa saada blogeissa aikaan keskustelua.
Ilkka: Jeps, asiassa on selvästi jotain ristiriitaista, kun niin monien alan ammattilaisten pitää tulla todistelemaan asiaa.
Jos hakukoneoptimoinnin tai adwords-mainonnan tehoa lähtisi kiistämään, niin keskustelua ei varmaan syntyisi juurikaan.
Elämme mielenkiintoisia aikoja ystävä hyvä
.
Jätä kommentti
6 Trackbackit ja Pingbacks
[...] Twitter on aina ollut “hyvä esimerkki” sosiaalisesta mediasta. Se on aina sanottu olevan räjähdysvoimaisin yhteisöpalvelu. Siihen koulutetaan ihmisiä ja sen oppimiseksi myydään kirjoja. Mitäs sitten kun mitään konkreettista hyötyä ei pystytä esittämään paperilla? Rahaa ei Twitteristä ainakaan tule, eikä firman Twitter-profiilit aina pystykään keräämään tuhansia seuraajia. Meitä rehellisiä suomalaisia on taas huijattu! SEO-sentrisen maailmankatsomuksen mukaan SoMe -gurut suorastaan ryöstävät yrityksiltä. [...]
Social comments and analytics for this post…
This post was mentioned on Twitter by timore: http://tinyurl.com/sarvikuono Sosiaalinen media on sarvikuonon hanurista….
[...] kirjoituksessa Sosiaalinen media on sarvikuonon hanurista, otin kantaa siihen miten sosiaalista media on hypetetty aivan liikaa ja miten siitä on yritetty [...]
[...] suurella hypellä ja lauseilla, joiden mukaan kukaan ei voi olla ulkona sosiaalisesta mediasta (oli sitten se Penan putkifirma tai iso mediayritys). Luodaan imago übercoolista maailmasta, jossa “kaikki jo ovat, mikset [...]
[...] madaltaneen internetin kautta on sukupolviemme itserakkauden ja minäkeskeisyyden suurinta juhlaa. Sosiaalinen media on itserakkaille paskiaisille. Noh, onhan se ehkä niinkin. Kun opin lapsena solmimaan kengännauhat, hienointa onnistumisessa [...]
[...] rajoittuneen pääsääntöisesti juuri fanisivun luontiin. Olli Kopakkala toteaa “Sosiaalinen media on sarvikuonon hanurista“-kirjoituksessaan osuvasti: “Facebookkiin fanisivun, jonka sokea simpanssikin osaisi [...]